Kanadalainen psykologi Annie Hopper on kehittänyt menetelmän nimeltä “the Dynamic Neural Retraining System (DNRS)”. Sen sanotaan sopivan mm. monikemikaaliyliherkkyyden, kroonisen väsymysoireyhtymän, fibromyalgian, posturaalisen ostostaattisen takykardiasyndrooman ja ahdistuksen hoitoon. Suomessa työterveyslaitoksen ylilääkäri Markku Sainio on puhunut julkisuudessa innostuneeseen sävyyn menetelmän soveltamisesta niin sanottujen toiminallisten häiriöiden hoitoon, joihin Sainio lukee myös ME/CFS-sairauden.

DNRS-menetelmä perustuu muun muassa NLP:hen (Neuro-linguistic Programming), psykoterapiaan, kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan (CBT) ja neuroplastisuuteen. Menetelmän ydin on käytännössä sama kuin Ashok Guptan Amygdala Retrainingissa, The Lightning Processissa ja The Optimum Health Clinicin STOP-prosessissa.

 

Harjoituksessa esimerkiksi seistään lattialla erilaisten sanojen päällä ja toistetaan lauseita, kuten:

“Seis, seis, seis! Aivoni ovat jumittuneet ja lähettävät kehooni virheellisiä viestejä. Limbisen järjestelmän suojelumekanismien ylivirittyminen aiheutti menneisyydessä tulehduksia, infektioita ja uupumusta ja johti liialliseen makuulla lepäämiseen, vetäytymiseen ja pelkoon.”

DNRS-materiaaleissa käsketään aloittaa vähittäinen altistuksen lisääminen, ME/CFS:n tapauksessa:

Tee jotakin sydämen sykettä nostavaa fyysistä ponnistelua, esimerkiksi 5 haarahyppyä tai lyhyt, reipas kävelylenkki.

 

Menetelmän käyttöönotto edellyttää dvd-levyjen ostamista. Videoihin on saatavilla suomenkielinen tekstitys. Videoilta saa sen käsityksen, että Hopper pitää ME/CFS-sairautta ahdistuksen ja välttämiskäyttäytymisen aiheuttamana yleiskunnon laskuna. Toki on ihmisiä, joilla on ME/CFS:n kaltaisia oireita, jotka johtuvat psyykkisistä syistä. Joillakin ME/CFS-potilailla on ahdistusta ja masennusta, jonka aiheuttaja on paitsi oma sairaus, myös vaikea elämäntilanne. Näitä ongelmia voi olla hyvä ratkoa psykoterapian keinoin, mutta laajan kansainvälisen biolääketieteellisen näkemyksen mukaan psykoterapiaa ei pidä tarjota ensisijaisena hoitona ME/CFS:n kaltaiseen somaattiseen sairauteen.

Tieteellisissä tutkimuksissa on todettu ME/CFS-sairauden tyyppioireen eli rasituksen jälkeisen huonovointisuuden (PEM-oire) johtuvan aerobisen energiantuotannon ongelmista, tarkemmin sanottuna puutteellisesta pyruvaattidehydrogenaasista. Harjoittelu, joka aiheuttaa PEM-oireita, voi kyseisten tutkimusten sekä runsaan potilaskokemuksen mukaan aiheuttaa sairauden pahenemisen kehon hapenpuutteen vuoksi.

Suomen ME/CFS-yhdistys on huolissaan siitä, että vakavasti fyysisesti sairaille ihmisille markkinoidaan parannuskeinona menetelmää, jossa tulee toimia oman kehon viestien vastaisesti. Kansainväliseen laajaan potilaskokemukseen perustuvan tiedon mukaan ME/CFS-sairaudesta kuntoutumisen kannalta on erittäin tärkeää oppia oma rasituksen sietotasonsa, jolla PEM-oiretta ei tule. Tähän tietoon nojautuen turvallisin kuntoutumismenetelmä ME/CFS-sairaalle on niin sanottu Pacing-menetelmä, jota myös Brittien ja Yhdysvaltojen terveysviranomaiset suosittelevat.

Pacing-menetelmässä fyysinen, kognitiivinen ja emotionaalinen rasitus jaetaan pieniin osiin päivän mittaan ylittämättä omaa rasituksen sietotasoaan eli niin sanottua rasitusikkunaa. Liiallista rasitusta ja sen aiheuttamia PEM-oireita vältetään, jotta sairaus ei pahene entisestään. Onnistunut Pacing voi johtaa rasitusikkunan laajenemiseen ja ME/CFS-sairaan toimintakyvyn paranemiseen.

 

PEM: Post-Extersional Malaise, vähäisenkin rasituksen jälkeinen huonovointisuus, joka voi kestää päiviä tai viikkoja. PEM-oire on ME/CFS-sairauden tyyppioire.

Rasitusikkuna: se määrä rasitusta (fyysinen, kognitiivinen, emotionaalinen), minkä seurauksena vointi ei huonone rasituksen jälkeisinä päivinä (PEM-oiretta ei tule).

Pacing: Menetelmä, minkä avulla pyritään etsimään yksilölliset rajat (rasitusikkuna), joiden sisäpuolella pysyttelemällä henkilö pystyy maksimoimaan toimintakykynsä. Pitkällä aikavälillä rasitusikkuna voi laajeta ja sitä voi aika-ajoin koetella. Pacing-menetelmää suositellaan CDC:n ja NICE:n ohjeistuksissa.

 

Lähteitä:

Øystein Fluge, Olav Mella, et al: “Metabolic profiling indicates impaired pyruvate dehydrogenase function in myalgic encephalopathy/chronic fatigue syndrome” JCI Insight. 2017;1(21):e89376. https://doi.org/10.1172/jci.insight.89376.

Staci Stevens, Chris Snell, Jared Stevens, Betsy Keller ja J. Mark VanNess: “Cardiopulmonary Exercise Test Methodology for Assessing Exertion Intolerance in Myalgic Encephalomyelitis / Chronic Fatigue Syndromehttps://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fped.2018.00242/full

DNRS kotisivut: https://retrainingthebrain.com

Committee on the Diagnostic Criteria for Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome; Board on the Health of Select Populations; Institute of Medicine. “Beyond Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome – Redefining an Illness” Washington (DC): National Academies Press (US); 2015 Feb 10. ISBN-13: 978-0-309-31689-7ISBN-10: 0-309-31689-8 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK274235/

 

Ajatuksia DNRS-menetelmästä